Velkakirjoihin ja velan yleisiin ehtoihin tehtävät muutokset

Asuntoluottoja ja muita kuluttajaluottoja koskevat lainsäädäntömuutokset tulevat voimaan 1.1.2017. Kuluttajaluottoja koskeva korkosääntely selkeytyy ja tiukentuu lainsäädäntömuutosten vuoksi. Finanssivalvonta haluaa muistuttaa lainsäädäntömuutoksista ja tuoda esiin eräitä näkemyksiään, jotka luottolaitosten tulee ottaa huomioon luottosopimuksissaan.

Korkosääntely

Viitekorkosidonnaiset korkoehdot ja korkolattiat sekä korkosuojaukset

Tulevassa laissa tullaan selventämään se, että korkoa ei saa luottosopimuksen kuluessa muuttaa muista syistä kuin viitekoron muutosten johdosta. Tällöin edellytys myös on, että siitä on sovittu luottosopimuksessa.

Lainsäädännössä tullaan myös täsmentämään se, että viitekorkosidonnaisissa velkakirjoissa ei saa olla vähimmäiskorkoja eli ns. korkolattioita. Jos velan korko on sidottu viitekorkoon, tulee koron muuttua viitekoron muutosten mukaisesti eikä sen liikkumista alaspäin saa rajoittaa. 

Poikkeuksen tästä muodostavat asuntolainat. Niiden osalta on sallittua käyttää sopimusehtoa, joka rajoittaa viitekoron laskemista alle nollan. Muunlaiset korkolattiat eivät ole asuntolainoissakaan sallittuja.

Selvyyden vuoksi Finanssivalvonta toteaa, että asiakas voi halutessaan ostaa korkosuojauksia esimerkiksi ns. korkokaton tai ns. korkoputken muodossa. Sallittua on siten korkokattoehdolla rajoittaa viitekoron liikkumista ylöspäin, koska se tapahtuu aina asiakkaan eduksi. Myös korkoputki on korkosuojausehtona sallittu siitä huolimatta, että sillä rajoitetaan viitekoron liikkumista myös alaspäin. Korkoputken edellytyksenä on, että lattia- ja kattoraja on asetettu objektiivisesti arvioituna tasapuoliselle tasolle.

Negatiivisen viitekoron vaikutus kokonaiskorkoon

Sellaisia vanhoja viitekorkosidonnaisia lainasopimuksia, joissa ei ole viitekoron laskemista negatiiviseksi rajoittavaa sopimusehtoa, on sovellettava siten, että kokonaiskorko muuttuu viitekoron muutosten mukaisesti. Negatiivinen viitekorko pienentää siten laskennallisesti marginaalia. Finanssivalvonta katsoo, että tätä tulkintaa on kuitenkin perusteltua soveltaa vain siihen asti, kunnes kokonaiskorko on nolla. Vanhojen lainasopimusten korkoehtoa ja voimassa olevaa lainsäädäntöä ei ole velvoiteoikeudellisten oppien vastaisesti perusteltua tulkita siten, että velkojasta tulisi koronmaksuvelvollinen.

Nykyiset koron korotusehdot

Useat pankit ovat velan yleisissä velkakirjaehdoissa varanneet itselleen oikeuden korottaa korkoa (tai periä maksua) jos pankin kustannukset, jotka liittyvät asiakkaan velkaan, nousevat tai sen velasta saamat tulot vähentyvät lainsäädännön tai viranomaispäätöksen vuoksi.

Koska koron yksipuoliseen korotukseen oikeuttavat sopimusehdot ovat jatkossa entistä selvemmin kiellettyjä, ei edellä mainitun kaltaisia sopimusehtoja voi uusissa sopimuksissa käyttää. Lain perusteluissa todetaan, että riskin tällaisista muutoksista tulee kuulua luotonantajalle siitä huolimatta, ettei kaikkiin muutoksiin luotoantajankaan ole mahdollista varautua. Tätä riskiä ei tule sopimuksella siirtää kuluttajille. Uusiin sopimuksiin ei voi sisällyttää muitakaan mahdollisia koron korottamiseen oikeuttavia sopimusehtoja.

Maksuja ja palkkioita koskeva sääntely

Velasta voi koron lisäksi periä maksuja tai palkkioita, jotka on yksilöity riittävällä tavalla. Asiakkaan tulee sopimusta solmittaessa tietää, mistä velkaan liittyvästä kustannuksesta maksua mahdollisesti peritään. Maksuja ja palkkioita voi muuttaa sopimuksen voimassaoloaikana, mikäli sopimusehdoissa on siihen oikeuttava muutosperuste. Muutokseen oikeuttavan perusteen on oltava yksilöity. Lisäksi uuden lainsäädännön mukaan maksuja ja palkkiota saa yksipuolisesti muuttaa vain tosiasiallisia kustannuksia vastaavasti.

Edellä mainitut seikat on syytä huomioida yleisten sopimusehtojen muutosperusteiden muotoilussa ja niitä sovellettaessa.

Lain voimaantulon vaikutukset sopimuksiin ja sopimusehtojen toimittaminen Finanssivalvonnalle

Voimaantulosäännöksen mukaan uutta lainsäädäntöä sovelletaan lain voimaantulon jälkeen tehtyihin sopimuksiin.

Finanssivalvonta pyytää pankkeja ilmoittamaan, aikovatko ne soveltaa kuluttajansuojaa parantavia sopimusehtomuutoksia myös ennen lain voimaantuloa tehtyihin sopimuksiin. Vastaukset pyydetään toimittamaan Finanssivalvonnalle 31.1.2017 mennessä.

Lisäksi Finanssivalvonta muistuttaa, että sopimusehdot tulee luottolaitoslaissa säädetyn mukaisesti toimittaa tiedoksi valvojalle. Finanssivalvonnan tehtävänä ei ole hyväksyä sille toimitettuja sopimusehtoja, mutta se valvoo niiden lainmukaisuutta Finanssivalvonnasta annetusta laissa tarkoitetulla tavalla.

Vastaus sekä uudet sopimusehdot muutosmerkinnöin pyydetään toimittamaan osoitteeseen kirjaamo(at)finanssivalvonta.fi. Vastauksessa pyydetään mainitsemaan diaarinumero FIVA 15/02.06.03/2016.

Lisätietoja asiasta antavat

• Sanna Atrila, lakimies, sanna.atrila(at)finanssivalvonta.fi tai puhelin 010 831 5552
• Marjaana Hassinen, lakimies, marjaana.hassinen(at)finanssivalvonta.fi tai puhelin 010 831 5215.