Valvoja ja valvottavat samalla puolella pöytää: Paras palkinto on tarkastuksella havaita, että asiat on oma-aloitteisesti hoidettu vastuullisesti

Kaisa Forsström aloitti viime syksynä Finanssivalvonnassa vakuutusvalvontaosaston päällikkönä. Aikaisemmin Kaisa työskenteli 25 vuotta Fivan valvottavassa. Sen lisäksi että Kaisan näkökulmaa valvontaan muutti roolin muutos valvottavasta valvojaksi, uusia näkökulmia tuo myös päivittäinen junamatka Etelä-Suomen halki. Alla olevassa kirjoituksessaan Kaisa avaa, miltä valvontakysymykset muutoksen jälkeen tuntuvat.

​Yhdeksän kuukautta on monessa asiassa sopiva kypsyttelyaika − niin myös perehtyessäni vakuutusvalvontaan ja sen tehtävään. Uudessa työarjessani on paljon aiemmasta tuttua, mutta yhtälailla mukaan on mahtunut myös roppakaupalla uutta ja jopa yllättävää.

"Rasittaako junailu" tai "miltä tuntuu entisen oman toiminta-alueen valvonta" ovat kuuluneet vakiokysymyksiin uuteen työhön siirtymisen jälkeen. Ensimmäisestä on helppo aloittaa: Ei rasita. Reilut kolme tuntia toimistotyöaikaa päivittäin on rauhoittanut vapaa-aikaa aiempaa enemmän koiranhoidolle, suomijumpalle tai vaikka puutarhanhoidolle – jos sellaiseksi viherpuuhasteluani voi kutsua.

Toki toimialakokemuksesta on ollut hyötyä. Työvuodet kilpailijoitaan pienemmässä toimijassa muokkasivat kokonaiskuvaa vakuutusyhtiön ja sen kumppaneiden toiminnasta. Tämä on auttanut monessa käytännön kysymyksessä. Samalla on vastaan tullut valtavasti uutta opittavaa, joten nämä ensimmäiset kuukaudet ovat korkeintaan hyvä alku kokonaisuuden hahmottamisen tiellä.

Perustehtävämme on merkityksellinen ja siksi koukuttava. Varmistamme mm. vakuutusalan toimijoiden vakautta, vakuutettujen etujen turvaa sekä yleistä luottamusta toimialaan. Valvoja ei varmistustyössään etsi puutteita päästäkseen sanktioimaan vaan päinvastoin: työssämme paras palkinto on tarkastuksella havaita, että asiat on oma-aloitteisesti hoidettu vastuullisesti.

Itse en koe vastakkainasettelua valvottavien ja valvojien tai tavoitteidemme välillä. Olemme samalla puolella pöytää – yhteisenä tavoitteena ovat vastuulliset ja vakavaraiset toimijat, riskien ja vastuiden tasapaino vakuutettujen etujen turvaamiseksi. Vakuutustoiminnan perustehtävä on merkittävien riskien kollektiivinen jakaminen; se on sekä yhteiskunnallisesti että yksilötasolla merkittävä perusturvan takaaja ja toimeentulon jatkuvuuden turva myös silloin, kun odottamattomin tapahtuu.

Jos minulla olisi taikasauva, heilauttaisin valvojan ja valvottavan kerta heitolla yhä vahvemmin samalle kartalle: ennakoitavuuden – mitä odotamme puolin ja toisin, arkiset kohtaamiset – rooleihin ja vastuisiin istuvan keskusteluyhteyden, yhteisesti tunnistetut aikarajat toimille jne. Tosielämän keinoin tämä vie vähän enemmän aikaa, mutta on todella mielekästä työtä. Yhteinen päämäärä palkitsee ja pitää katseen samassa suunnassa: vakuutetuissa eduissa ja toimialan vakaudessa.