Johtajan katsaus

Finanssivalvonta on uusinut strategiansa vuosiksi 2020−2022. Uudessa strategiassa korostuu tarve suunnata valvontaa vastaamaan toimintaympäristön muutoksia. Finanssivalvonnan valvontakenttä on muuttunut yhä monimuotoisemmaksi. Se vaatii valvonnan tiukkaa priorisointia ja sen suuntaamista riskillisimpiin toimijoihin ja toimintoihin. Erityisinä osa-alueina strategiaan on sisällytetty digitalisaatio, ilmastonmuutos ja rahanpesun torjunta.

Otan esimerkin taloudellisen toimintaympäristön muutoksista. Euroopan järjestelmäriskikomitea (ESRB) on viimeisimmässä riskiarviossaan varoittanut riskien väärinhinnoittelusta. Pitkään jatkunut varallisuushintojen kasvu, sijoitukset epälikvideihin instrumentteihin sekä jo realisoituneet ongelmat rahastojen lunastuksissa ovat lisänneet eurooppalaisten valvojien huolta erityisesti rahastojen likviditeetin riittävyydestä stressitilanteessa. Itse totesimme viimesyksyisen kiinteistörahastoja koskevan arvion perusteella, että suomalaisten kiinteistörahastojen tulisi parantaa arvostuskäytäntöjään ja likviditeetinhallintaansa. Rahastoilla ei ole kokemusta likviditeetin hyytymisestä heikossa markkinatilanteessa. Rahastojen likviditeetin valvonta onkin vuoden 2020 painopisteitämme. Epävarma markkinatilanne lisää entisestään asian merkittävyyttä.

Digitalisaatio, ilmastonmuutos ja rahanpesun estäminen korostuvat toiminnassamme

Digitalisaatio on muuttanut ja muuttaa finanssisektorin toimintalogiikkaa. Valvojan näkökulmasta tämä tarkoittaa, että valvojan tulee ymmärtää paitsi digitalisaation hyödyt liiketoiminnalle myös digitalisaatioon liittyvät riskit, koskivat ne sitten datan ja tekoälysovellusten käyttöä tai kyberriskejä. Viimeksi mainitussa viranomaisten välinen yhteistyö on välttämättömyys. Toisaalta valvojalla on myös toinen rooli: huoli finanssipalvelujen saatavuudesta. Samalla kun digitaaliset palvelut muuttuvat yhä helppokäyttöisemmiksi ja monimuotoisemmiksi, tulee muistaa, että joka viidennen suomalaisen digitaaliset taidot ovat heikot. Myös heidän palvelujensa saatavuus tulee turvata.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset finanssisektorille ovat moninaiset. Rahoitusvakauden näkökulmasta on tärkeää huomioida valvottavien toiminnan arvioinnissa ilmastonmuutoksen ja ilmastopolitiikan vaikutukset valvottavien riskeihin. Valvojan työssämme olemme osallistuneet myös sen määrittelyyn, mitkä sijoitukset voidaan katsoa vihreiksi. On tärkeää pyrkiä ehkäisemään sijoitusten niin sanottua viherpesua samalla kun varmistetaan, että vähittäissijoittajilla on riittävät ja helposti ymmärrettävät tiedot sijoitusten vihreydestä. On myös tärkeää, että vihreitä investointeja ei edistetä toimijoiden pääomavaatimuksia helpottamalla, sillä pääomavaatimusten tulee olla tulevaisuudessakin riskiperusteisia. Kaiken kaikkiaan ilmastonmuutoksen vaikutukset valvottavien riskienhallintaan ja riskinottoon ovat merkittävät.

Kolmantena osa-alueena strategiassa on rahanpesun torjuminen. Eurooppalaiset ja erityisesti pohjoismaiset pankit ovat viime vuosina joutuneet kovan kritiikin kohteeksi laiminlyötyään monitorointivelvollisuutensa ja sallittuaan epämääräiset, massiiviset rahansiirrot. Finanssivalvontakin sai risuja rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjuntaan keskittyvältä toimintaryhmältä FATFilta (Financial Action Task Force) puutteellisesta rahanpesun estämisen valvonnastaan. Olemme ottaneet opiksemme ja vahvistaneet niin valvonnan resursseja kuin intensiteettiä. Valvonnan johtavana periaatteena on sen riskiperusteisuus, toisin sanoen valvonta tulisi kohdistaa niihin toimialoihin, joiden riski tulla hyväksikäytetyksi rahanpesussa on suurin. Riskiperusteisuuden periaatteen tulisi koskea myös Finanssivalvonnan valvottavia. Niiden ei tule kohdistaa monitorointiaan vain ja pääasiassa helppoihin kohteisiin, kuten tavallisiin kuluttaja-asiakkaisiin.

Rahanpesun estämisen valvontaa ei kuitenkaan pystytä hoitamaan pelkästään kansallisin valvontatoimenpitein. Koska rikollisuus on ylikansallista, tulee niin olla myös valvonnan. Finanssivalvonta oli ensimmäisten joukossa ehdottamassa EKP:n mallin mukaisen rahanpesuvalvontaviranomaisen perustamista EU:hun, toisin sanoen että perustetaan yksi valvoja, joka hyödyntää työssään jäsenmaiden kansallisten valvojien työpanosta. Monien jäsenmaiden aikaisempi vastustus on pikkuhiljaa muuttumassa tueksi hankkeelle.

Toimet kotitalouksien velkaantumisen hillitsemiseksi jatkuvat

Syksyllä kotitalouksien velkaantumista selvittävä valtiovarainministeriön työryhmä sai valmiiksi esityksensä välineistä, joilla estetään kotitalouksien liiallista velkaantumista. Julkisuudessa käydyssä keskustelussa päähuomio on kiinnitetty niin sanottuun enimmäisvelkasuhteeseen ja sen tasoon, ja on kysytty, rajoittaako tuloihin sidottu katto liikaa esimerkiksi vastavalmistuneiden tai lyhyissä työsuhteissa olevien luotonsaantia. Keskustelussa on usein unohtunut se, että esitykseen on nimenomaan tämän tyyppisiä tilanteita varten rakennettu joustoa, toisin sanoen pankki voi määrittää jouston puitteissa, mihin lainoihin se ei sovella rajoitusta.

Toinen tärkeä osa-alue on pikavippifirmojen valvonnan siirtäminen Finanssivalvonnalle. Pikavipit ovat yhteiskunnallinen ongelma ja siksi niiden valvontaan tarvitaan kunnon ote ja työkalut. Sääntelyssä pitää tarkemmin määritellä, miten asiakkaan takaisinmaksukykyä pitää arvioida ja miten suuren riskin asiakkaille lainaa saa myöntää. Kun tämä raja on määritelty, on valvojan mahdollista puuttua asiaan.

Vakavaraisuusvaatimuksiin muutoksia

Pankkien pääomavaatimuksiin on tulossa huomattavia kiristyksiä niin sanottua Basel III
-viimeistelypakettia käyttöönotettaessa. Euroopan komissio antaa asiasta ehdotuksensa myöhemmin tänä vuonna. Paketin tarkoituksena on rajoittaa niin sanottujen sisäisten mallien pankkien pääomatarpeeseen tuomia helpotuksia. Pohjoismaiset pankit käyttävät sisäisiä malleja keskimääräistä enemmän. Lisäksi niillä on runsaasti vähäriskisiä asuntoluottoja, joiden riskipainot ovat alhaiset vähäisestä luottotappiohistoriasta johtuen. Sääntelymuutos koskettaakin tiukimmin niitä. Uudistusta voimaanpantaessa tulisi ottaa huomioon vaikutusarviot, jotta lopputulema olisi mahdollisimman tasapainoinen. Tasapaino on käsitykseni mukaan mahdollista saavuttaa samalla kun pidetään huolta Baselin periaatteiden kunnioittamisesta. Vakavaraisuuslaskennan riskisensitiivisyyttä ei tule vähentää liikaa ja riskienhallinnan merkitystä tulee edelleen korostaa.

Toinen jäsenmaiden pankkien välisten pääomavaatimusten välistä eroa kasvattava tekijä ovat makrovakauspuskurit. Niiden käyttöä ei ole harmonisoitu EU:ssa ja maiden soveltamiskäytännöissä onkin huomattavia eroja. Pankeille tämä tarkoittaa sitä, että niiden kilpailuolosuhteet eivät ole yhtenevät. Toki puskureiden tasoon vaikuttaa myös esimerkiksi kunkin maan pankkisektorin rakenne ja koko, esimerkiksi Suomessa rakenteelliset pääomapuskurit ovat tästä syystä korkeat.

Vakuutussektorilla arvioidaan parhaillaan Solvenssi II -sääntelyn uudistuksen vaikutuksia valvottavakenttään. Erityisesti vakavaraisuuslaskelmissa käytetty diskonttokorko-oletus vaatii uudistamista, sillä tällä hetkellä diskonttokoron taso on liian korkea markkinakorkoihin verrattuna. Tämä tarkoittaa sitä, että yhtiöiden vastuuvelan määrää on aliarvioitu etenkin pitkäaikaisten vastuiden osalta. Samoin korkoriskin käsittely vakavaraisuuslaskennassa tulisi korjata huomioimaan nykyinen korkoympäristö. Jos tavoitteena on se, etteivät sääntelyn vaatimukset nouse, tulisi tarkkaan arvioida, mitä parametrejä ja miten Solvenssi II -laskelmissa tulisi korjata tasapainon saavuttamiseksi. Meidän kannaltamme on tärkeää, että sääntely olisi mahdollisimman riskiperusteinen ja että siinä edistettäisiin suhteellisuusperiaatetta.

Sallitun toiminnan rajoja on selkiytetty

Viime syksynä Finanssivalvonta julkaisi valvottavatiedotteen työeläkevakuutusyhtiöille sallitusta työkyvyttömyysriskin hallinnasta. Asia on tärkeä, koska olimme havainneet, että yhtiöt olivat lipsuneet ohi sallitun toimialansa, eli sosiaalivakuuttamisen, työhyvinvointipalveluja tarjotessaan. Työkyvyttömyysriskin hallinta on sinänsä työeläkevakuutusyhtiöille sallittua toimintaa, mutta vain vakuutusliikkeeseen kuuluvana, yhtiön omalla vastuulla olevaa työkyvyttömyysriskiä vähentävänä riskienhallintana. Varoja ei pidä käyttää muihin, sinänsä hyviin tarkoituksiin. Kyseinen tiedote ja siihen liittyvä muistio vastaavat alan kysymyksiin sallitun toiminnan sisällöstä. Koska kyse ei ole uuden sääntelyn tarpeesta vaan nykyisen jo voimassaolevan sääntelyn noudattamisesta, en näe tarvetta lainsäädäntötarkennuksille asiassa. Lainsäädäntömuutokset edellyttäisivät tarkkaa kokonais- ja vaikutusarviointia sekä työeläkejärjestelmän rakenteen että sen EU-liittymäsopimukseen kytkeytyvien vaikutusten näkökulmasta. Finanssivalvonta jatkaa tarkastuksiaan asiassa myös kuluvana vuonna varmistaakseen että kaikki yhtiöt toimivat sääntelyn puitteissa.

Eurooppalainen finanssisektori on muutoksessa

EU:n pääomamarkkinaunioniprojektin tavoitteena on ollut vähentää etenkin pienten ja keskisuurten yritysten riippuvaisuutta pankkirahoituksesta. Pääomamarkkinaunioni on kuitenkin edennyt hitaasti ja pankkirahoituksen osuus on päinvastoin viime aikoina kasvanut. Jotta päämäärään päästäisiin, tulisi EU:ssa helpottaa rajan yli sijoittamista, vähentää liian yksityiskohtaista sääntelyä ja pyrkiä mahdollisuuksien mukaan harmonisoimaan erityisesti konkurssi- ja yhtiöoikeuslainsäädäntöä. Jo lyhyellä tähtäyksellä tulisi helpottaa yritysten listautumista ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevien laadukkaiden yritysanalyysien tarjontaa, sijoittajansuojaa unohtamatta.

Tämän vuoden tammikuun lopulla Britannia erosi EU:sta pitkän ja hankalan prosessin jälkeen. Suomen finanssisektorin kannalta eron välittömät vaikutukset ovat vähäiset. Lontoon City tulee olemaan myös tulevaisuudessa merkittävä finanssikeskus. Siksi onkin tärkeää, että Euroopan komissio pystyy myöntämään Britannialle niin sanotun yhdenvertaisuusstatuksen (ekvivalenssi), mikä mahdollistaisi häiriöttömän toiminnan EU:n ja Britannian välillä myös tulevaisuudessa. Toki lupa pitää myöntää vain, mikäli Britannia edelleen täyttää ekvivalenssivaatimukset.

Finanssivalvonnan kannalta brittien päätös lähteä EU:sta on menetys. Brittikollegat ovat edistäneet samanlaisia integraatiomyönteisiä ja periaatepohjaisia kantoja kuin Finanssivalvonta. Brittikollegoilla on ylivoimainen ammatillinen osaaminen, käytännönläheinen kyky ratkaista ongelmia ja lisäksi he piristävät puheenvuorojaan kuivalla brittihuumorilla. Ilman heitä olo on orpo.

Finanssivalvonta on valvontatoimessaan yhä tiukemman ulkopuolisen tarkastelun kohteena. Meitä arvioivat Euroopan eri valvontaviranomaiset, EBA, EIOPA ja ESMA, Euroopan komissio, FATF ja luonnollisesti osaltaan yhteistyökumppanimme EKP. Pystymme hyödyntämään arviointeja toimintaamme ja analysointitaitojamme kehittäessämme. Arviot myös osaltaan ohjaavat meitä priorisoimaan toimintaamme ja parantamaan tehokkuuttamme. Tavoitteenamme on olla arvioiden mukaan, jos ei kympin, niin vähintään yhdeksikön oppilas.

Viimeisen kahden vuoden aikana Finanssivalvontaan on palkattu sata uutta asiantuntijaa, osa uusrekrytointeja, osa lähteneiden tilalle. Pyrimme saamaan uuden asiantuntemuksen työskentelemään täydellä teholla mahdollisimman nopeassa aikataulussa. Tavoitteemme on – strategiamme mukaisesti – että meillä on asiantunteva ja hyvinvoiva henkilöstö ja että olemme heidän ja myös ulkopuolisten näkökulmasta arvostettu työnantaja.

Kiitokset koko henkilöstölle hyvästä työstä!

Helsingissä 2.3.2020
Anneli Tuominen