Esimerkkejä ja usein kysyttyjä kysymyksiä virtuaalivaluutoista

Mitä tarkoittaa virtuaalivaluutta, kryptovaluutta, kryptovara, ICO tai lompakkopalvelu?

Virtuaalivaluutta ja kryptovaluutta

Virtuaalivaluutta on määritelty uudessa rahanpesudirektiivissä 1). Virtuaalivaluutoille on yhtäläistä, että:

  • ne eivät ole keskuspankin tai viranomaisen liikkeeseen laskemia tai takaamia
  • niitä ei välttämättä ole kytketty lailliseksi maksuvälineeksi vahvistettuun valuuttaan
  • niillä ei ole samaa oikeudellista asemaa kuin valuutalla tai rahalla
  • luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt hyväksyvät niitä vaihdantavälineinä
  • niitä voidaan siirtää, varastoida ja myydä sähköisesti.

Yksi kuuluisimmista virtuaalivaluutoista on Bitcoin, joka on hajautettu, lailliseen maksuvälineeseen, kuten euroon, vaihdettava virtuaalivaluutta. Se on myös ensimmäinen kryptovaluutta eli salausalgoritmiikkaan perustuva virtuaalivaluutta. Kryptovaluutta rakentuu julkisille ja yksityisille avaimille, joilla siirretään arvoa henkilöltä toiselle ja jotka salataan ennen jokaista siirtoa.

Kryptovara

Bitcoinia ja muita virtuaalivaluuttoja voidaan pitää eräänlaisena varallisuuden muotona, mutta vain niin kauan, kun niillä on toimivat markkinat. Virtuaalivaluuttojen ja kryptovaluuttojen sijaan puhutaan jo monesti krypto- tai virtuaalivaroista. Esimerkiksi OECD:n alainen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastainen toimintaryhmä FATF eli Financial Action Task Force käyttää suosituksissaan ja ohjeistuksissaan termejä virtual asset ja virtual asset service provider (VASP). Bitcoin ja muut virtuaalivaluutat ovat kaikesta huolimatta verrattain pieni ilmiö, eikä niillä ole ainakaan tällä hetkellä vaikutusta finanssimarkkinoihin tai rahoitusvakauteen.

ICO (Initial Coin Offering) ja virtuaalivaluuttojen liikkeeseenlasku

Virtuaalivaluuttoihin liittyy myös ilmiö nimeltä ICO (initial coin offering), joka on yksi tapa toteuttaa uuden virtuaalivaluutan liikkeeseenlasku. ICO on tapa kerätä yritykselle tai tuotekehityshankkeelle riskirahoitusta. Se tarkoittaa uuden virtuaalivaluutan tai ns. tokenin ennakkomyyntiä.

ICO:n kautta liikkeeseen laskettavat uudet virtuaalivaluutat voivat vaihdella ominaisuuksiltaan suurestikin ICO:n toteutustavasta riippuen. Virtuaalivaluutat voidaan jakaa karkeasti kolmeen luokkaan. Markkinoilla on havaittu myös hybridimalleja, joissa yhdistyy useita eri ominaisuuksia.

  1. Maksuvälineen kaltaiset virtuaalivaluutat, jotka on alun perin suunniteltu vaihtoehdoiksi perinteisille valuutoille ja jotka on tarkoitettu käytettäviksi maksuvälineinä muuallakin kuin niiden liikkeeseenlaskijan palveluissa. Tunnetuin maksuvälineen kaltainen virtuaalivaluutta on Bitcoin.
  2. Tietyn hyödykkeen maksamiseen käyvät virtuaalivaluutat (utility coin), joilla voidaan maksaa niiden liikkeeseenlaskijan tuotteita tai palveluita. Yleensä tuotteet tai palvelut ovat vasta aikaisessa kehitysvaiheessa, kun niiden maksamiseen käyvä virtuaalivaluutta lasketaan liikkeelle.
  3. Rahoitusvälineiksi luettavat virtuaalivaluutat, jolloin virtuaalivaluutoilla voi olla esim. arvopaperin ominaisuuksia kuten ääni- tai omistusoikeuksia tai tuotto-odotuksia. Näihin voidaan viitata esim. englanninkielisellä termillä security token.

Stablecoineiksi kutsutaan sellaisia virtuaalivaluuttoja, joiden arvo on sidottu ennaltamääriteltyyn kohde-etuuteen, kuten esimerkiksi fiat-valuuttaan, hyödykkeisiin, kiinteään omaisuuteen taikka rahoitusvälineisiin. Järjestelyn tavanomaisena tarkoituksena on pyrkimys lieventää rajuja ja äkillisiä arvon heilahteluja, jotka ovat tyypillinen piirre useille virtuaalivaluutoille.

Kuten muutkin virtuaalivaluutat, myös stablecoinit eroavat huomattavasti toisistaan muun muassa teknologisen toteuttamistapansa, ominaisuuksiensa ja käyttötapansa suhteen. Sääntelyn soveltumista arvioidaan tapauskohtaisesti liikkeeseen laskettavan virtuaalivaluutan ominaisuuksien perusteella.

Lompakkopalvelujen tarjoajat

Lompakkopalvelun tarjoajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai yhteisöä, joka tarjoaa palveluja virtuaalivaluuttojen säilyttämiseksi, varastoimiseksi ja siirtämiseksi asiakkaidensa puolesta. On huomattava, että lompakkopalveluksi luokitellaan myös toiminta, jossa virtuaalivaluuttaa pidetään hallussa toisen lukuun. Säilytysratkaisujen ulkoistaminen teknisille palveluntarjoajille ei poista yrityksen velvollisuutta rekisteröityä lompakkopalvelun tarjoajaksi, mikäli tosiasiallinen määräysvalta asiakasvarojen hallinnoimiseksi säilyy yrityksellä.

Minkälaisia riskejä virtuaalivaluuttoihin liittyy?

Virtuaalivaluuttajärjestelmien turvallisuus, eheys ja saldo perustuvat niiden käyttäjien keskinäiseen luottamussuhteeseen. Virtuaalivaluuttajärjestelmissä tapahtuva arvonmuodostus ei kuulu Finanssivalvonnan tai minkään muun viranomaisen valvonnan alaan.

Virtuaalivaluuttoja käytetään ensisijaisesti spekulatiivisina sijoituskohteina, ja niiden käyttö maksamiseen on toissijaista. Kukaan ei takaa niiden arvoa, minkä vuoksi markkinahinnat heilahtelevat voimakkaasti. Näistä syistä Bitcoin tai muut virtuaalivaluutat eivät ole todellinen vaihtoehto rahalle, eivätkä ne ole hyviä maksuvälineitä. Virtuaalivaluuttoihin liittyy myös rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riski, ja niitä käytetään laajasti rikollisessa toiminnassa. Finanssivalvonta on varoittanut virtuaalivaluuttojen riskeistä.

Mitä sääntelyä on otettava huomioon, kun virtuaalivaluutoilla käydään kauppaa, kun niitä hyväksytään maksuvälineiksi, kun niitä lasketaan liikkeelle tai kun tarjotaan lompakkopalvelua?

Virtuaalivaluuttojen kanssa tekemisissä olevien tulee ottaa huomioon niihin liittyvä sääntely ja olla myös tietoisia tulevista sääntelyhankkeista.

Viides rahanpesudirektiivi ja laki virtuaalivaluutan tarjoajista

Virtuaalivaluuttoihin on liitetty korkea rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riski. Lisäksi niitä on hyödynnetty laajasti muussa rikollisessa toiminnassa. EU:n rahanpesudirektiivin uudistus, ns. viides rahanpesudirektiivi, toi virtuaalivaluuttojen vaihtopalvelut sekä lompakkopalvelujen tarjoajat sääntelyn piiriin.

Sääntely tuli kansallisesti voimaan 1.5.2019 lailla virtuaalivaluutan tarjoajista (572/2019).  Uuden kansallisen sääntelyn mukaan elinkeinonharjoittaja saa tarjota virtuaalivaluuttaan liittyviä palveluita vain, jos se on rekisteröity lain mukaisesti virtuaalivaluutan tarjoajaksi. Virtuaalivaluuttaan liittyvällä palvelulla tarkoitetaan laissa virtuaalivaluutan liikkeeseenlaskua, virtuaalivaluutan vaihtopalvelua ja lompakkopalvelun tarjoamista. Kansallinen sääntely on viidettä rahanpesudirektiiviä laajempaa. Finanssivalvonta pitää rekisteriä virtuaalivaluutan tarjoajista. Ohjeet rekisteröintiin löytyvät Finanssivalvonnan verkkopalvelun Virtuaalivaluutan tarjoajat -osiosta.

Virtuaalivaluutan tarjoajista annettu laki sisältää myös säännökset muun muassa virtuaalivaluuttojen tarjoajien asiakirjojen ja tietojen säilyttämisvelvollisuudesta, asiakasvarojen säilyttämisvelvollisuudesta ja asiakkaan tuntemisvelvollisuudesta. Virtuaalivaluutan tarjoajien asiakasvarojen suojaamista ja säilyttämistä sekä asiakkaan tuntemisen menettelytapoja koskien on annettu myös Finanssivalvonnan määräykset ja ohjeet 4/2019.

Sijoittajan, louhijan tai virtuaalivaluuttoja maksuvälineiksi hyväksyvän on otettava huomioon Verohallinnon ohjeistus

Virtuaalivaluuttoja ostavan ja myyvän sijoittajan tulee ottaa huomioon Verohallinnon ohjeistus, joka koskee virtuaalivaluuttojen tuloverotusta. Samoin virtuaalivaluuttoja maksuvälineiksi hyväksyvien tahojen tai louhinnasta niitä ansaitsevien tahojen on syytä tutustua Verohallinnon ohjeistukseen.

Virtuaalivaluutan vaihtopalvelun sääntely riippuu osin siitä, minkälaisia virtuaalivaluuttoja otetaan kaupankäynnin kohteeksi ja miten maksuliikenne järjestetään

Virtuaalivaluuttojen vaihtopalvelun perustajan on olennaista tutustua kaupankäynnin kohteeksi otettaviin virtuaalivaluuttoihin huolella. Virtuaalivaluutan vaihtopalvelun vastuulla on selvittää kunkin kaupankäynnin kohteeksi otettavan virtuaalivaluutan luonne ja erityisesti arvioida, onko yksittäinen virtuaalivaluutta siirtokelpoinen arvopaperi tai muu sijoituspalvelulain (747/2012) 1 luvun 14 §:ssä tarkoitettu rahoitusväline. Arvopaperi on määritelty arvopaperimarkkinalain (746/2012) 2 luvun 1 §:ssä. Rahoitusvälineillä tapahtuvaa kaupankäyntiä koskeva sääntely soveltuu teknologianeutraalisti  vaihtopalveluihin, joissa otetaan kaupankäynnin kohteeksi rahoitusvälineeksi luokiteltavia virtuaalivaluuttoja. Virtuaalivaluutan tarjoajista annetun lain mukainen rekisteröinti ei siten yksistään kata kaupankäyntiä rahoitusvälineillä.

Virtuaalivaluutan tarjoajista annetun lain nojalla virtuaalivaluutan vaihtopalvelun tulee rekisteröityä Finanssivalvonnalle, mutta siltä ei vaadita lähtökohtaisesti muuta toimilupaa tai rekisteröintiä, mikäli vaihtopalvelussa käydään kauppaa ainoastaan maksuvälineen kaltaisilla virtuaalivaluutoilla ja/tai tietyn hyödykkeen maksamiseen tarkoitetuilla virtuaalivaluutoilla. Mikäli vaihtopalvelu ottaa ostajalta vastaan fiat-valuuttaa (kuten euroja) tai välittää myyjälle fiat-valuuttaa, tulee ottaa huomioon maksulaitoksia koskeva sääntely, joka voi soveltua toiminnan järjestämiseen liiketoimintamallista riippuen. Maksulaitosten luvista on lisätietoa Finanssivalvonnan verkkopalvelun Toimiluvat-osiossa.

ICO:iden järjestämisessä olennaista on selvittää uuden virtuaalivaluutan ominaisuuksia

ICO:ihin sovellettavaa sääntelyä tulee aina arvioida tapauskohtaisesti, koska ICO:issa liikkeeseen laskettavat virtuaalivaluutat vaihtelevat ominaisuuksiltaan ja ICO:iden toteutustavoissa on suuriakin eroja. Olennaisin kysymys ICO:n järjestämisessä on liikkeeseen laskettavan virtuaalivaluutan luonne ja mihin se oikeuttaa.

Arvopaperimarkkinalainsäädäntö on teknologianeutraalia. Myös ICO:n kautta liikkeeseen laskettava virtuaalivaluutta voi kuulua arvopaperin tai rahoitusvälineen määritelmän piiriin. Arvopaperi on vaihdantakelpoinen ja on saatettu tai saatetaan yleiseen liikkeeseen useiden samansisältöisistä oikeuksista annettujen arvopaperien kanssa. 

Finanssivalvonta käyttää ICO:issa liikkeeseen laskettavien virtuaalivaluuttojen arvopaperiluonteen arviointiin kysymyslistaa. Jos virtuaalivaluutta luetaan arvopaperiksi, on noudatettava arvopaperin liikkeeseenlaskuun sovellettavaa sääntelyä.

Mikäli virtuaalivaluuttaa ei lueta arvopaperiksi tai rahoitusvälineeksi, tulee silti virtuaalivaluutan tarjoajista annetun lain ja siitä tulevan rekisteröitymisvelvollisuuden lisäksi ottaa huomioon yleiset kuluttajansuojalain säännökset, kuten etämyyntiä koskevat säännökset.

Miten toimin, jos ICO:ssa liikkeeseen laskettava virtuaalivaluutta luokitellaan arvopaperiksi?

Mikäli ICO:n kautta lasketaan liikkeelle siirtokelpoiseksi arvopaperiksi luokiteltava virtuaalivaluutta, noudatetaan virtuaalivaluutan tarjoajista annetun lain lisäksi arvopaperilainsäädäntöä. Tällöin virtuaalivaluutan liikkeeseenlaskijalla voi olla mm. velvollisuus laatia ja julkaista esite. Esitesääntelystä on lisätietoa Finanssivalvonnan verkkopalvelun Arvopaperien tarjoaminen ja esitteet -osiossa

Vaikka esitevelvollisuutta ei syntyisi, on silti noudatettava arvopaperimarkkinalain yleisiä periaatteita, ks. erityisesti 1. luku.

Esitesääntelyyn tulee perehtyä huolellisesti ja esitteen laatimiseen tulee varata riittävästi aikaa. Finanssivalvonnalle on varattu aikaa esitteen hyväksymiselle 20 pankkipäivää siitä, kun Finanssivalvonta on saanut esitteen, jossa on kaikki tarvittavat tiedot.

Miten Finanssivalvonta neuvoo ICO:iden järjestäjiä ja muita virtuaalivaluuttoihin liittyviä palveluja suunnittelevia?

Finanssivalvonta neuvoo finanssialan uusia palveluntarjoajia keskitetysti Innovaatio-HelpDeskin kautta. Kysymykset lähetetään sähköpostitse Innovaatio-HelpDeskiin ja mukaan liitetään mahdollisimman yksityiskohtainen kuvaus suunnitellusta toiminnasta. ICO:iden järjestämistä suunnittelevien tulee liittää mukaan vastaukset kysymyksiin, joilla arvioidaan uuden virtuaalivaluutan arvopaperiluonnetta. Myös white paperin luonnos on hyvä liittää mukaan.

Loppuhuomautus

Virtuaalivaluutan tarjoajista annetun lain mukaan myönnetty rekisteröinti ei tuo oikeutta harjoittaa muualla lainsäädännössä säänneltyä finanssialan liiketoimintaa. Samoin muun lainsäädännön mukaan myönnetty rekisteröinti tai toimilupa ei tuo oikeutta harjoittaa virtuaalivaluuttoihin liittyvää liiketoimintaa, mikäli virtuaalivaluuttoihin liittyvän palvelun tarjoaminen on muuta kuin satunnaista toimintaa.

Kaikessa virtuaalivaluuttoihin liittyvässä liiketoiminnassa on syytä lisäksi ottaa huomioon sääntelyn kehittyminen. Euroopassa käydään tällä hetkellä paljon keskustelua virtuaalivaluuttojen sääntelystä, ja toiminnassa on syytä seurata tarkasti myös mahdollista kansainvälisen sääntelyn kehittymistä. Sääntelyn kehittyminen voi vaikuttaa myös siihen, millaisena Finanssivalvonta näkee tulevaisuudessa palveluihin liittyvien erilaisten rekisteröintien ja toimilupien tarpeen. Finanssivalvonta voi päivittää yllä mainittuja kantojaan, mikäli sääntelyn kehittyminen antaa siihen aihetta.
 
1) Määritelmän mukaan sillä tarkoitetaan digitaalisia arvonkantajia, jotka eivät ole keskuspankin tai viranomaisen liikkeeseen laskemia tai takaamia, joita ei välttämättä ole kytketty lailliseksi maksuvälineeksi vahvistettuun valuuttaan ja joilla ei ole samaa oikeudellista asemaa kuin valuutalla tai rahalla mutta jotka luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt hyväksyvät vaihdantavälineenä ja joita voi siirtää, varastoida ja myydä sähköisesti.