Osake takaisinmaksettavana varana
FIVA 1/01.02/2018
Finanssivalvonnan tulkinta
Tulkinta
Finanssivalvonnan tulkinnan mukaan luottolaitostoiminnasta annetun lain (610/2014; jäljempänä luottolaitoslaki tai LLL) 1 luvun 6 §:ssä tarkoitetuiksi takaisinmaksettaviksi varoiksi katsotaan sellaiset yleisölle merkittäviksi tarjotut osakkeet, jotka liikkeeseen laskenut, lainanantoa harjoittava yhtiö on sitoutunut lunastamaan merkitsijältä vaadittaessa takaisin yhtiön toiminnan aikana.
Siirtymäaika
Tulkintaa sovelletaan 30.9.2019 alkaen. Tulkintaa ei sovelleta osakkeisiin, jotka on laskettu liikkeeseen ennen tulkinnan soveltamisen alkamista.
Tausta
Luottolaitoslaissa liiketoiminta, jossa yleisöltä vastaanotetaan takaisinmaksettavia varoja sekä tarjotaan omaan lukuun luottoja tai muuta rahoitusta, on luottolaitostoimintaa (LLL 1 luku 5 §). Takaisinmaksettavilla varoilla tarkoitetaan liiketoiminnassa velaksi otettuja varoja (LLL 1 luku 6 §). Luottolaitostoimintaa ei saa harjoittaa ilman toimilupaa (LLL 2 luku 1 §). Luottolaitoksen toimiluvan myöntää Finanssivalvonnalle tehtävästä hakemuksesta Euroopan keskuspankki (LLL 4 luku 1 §). Luottolaitostoiminnan luvanvaraisuus on tarpeen rahoitusmarkkinoiden vakauden ja asiakkaiden suojan turvaamiseksi. Luottolaitosten vakavaraisuusvaatimuksilla turvataan, että luottolaitoksilla on riittävästi omia varoja ottamiensa riskien kattamiseksi.
Finanssivalvonta on kiinnittänyt huomiota lainanantoa harjoittaviin toimiluvattomiin yhtiöihin, jotka rahoittavat lainanantonsa tarjoamalla osakkeitaan yleisölle. Yhtiöt ovat sitoutuneet vaadittaessa maksamaan osakkeen merkintähinnan takaisin osakkeenomistajalle. Osakkeeseen on liitetty myös muita velalle tyypillisiä ominaisuuksia. Osakkeen ominaisuuksia käsitellään tarkemmin jäljempänä Perustelut-kohdassa.
Siirtymäajan tavoitteena on varata yhtiöille mahdollisuus sopeuttaa toimintaansa tulkinnan johdosta.
Perustelut
Käsitettä takaisinmaksettavat varat ei ole yhdenmukaistettu EU:ssa. Luottolaitos- ja muut takaisinmaksettavat varat -käsitteille on EU-sääntelyn perusteluiden mukaan kuitenkin tarkoitus antaa mahdollisimman laaja sisältö. Takaisinmaksettavien varojen käsitteen laajaa sisältöä tukee myös EU:n tuomioistuimen oikeuskäytäntö, jonka mukaan kyse on rahoitusvälineistä, joiden osalta sovitaan maksettujen varojen takaisinmaksusta. Ratkaisevaa käsitteen alle laskettavien rahoitusvälineiden määrittämisessä on rahoitusvälineiden sisältö, eikä se, missä muodossa väline on laskettu liikkeeseen.
Suomen laissa takaisinmaksettavilla varoilla tarkoitetaan liiketoiminnassa velaksi otettuja varoja. Finanssivalvonta katsoo määritelmän viittaavan siihen, että takaisinmaksettavien varojen on täytettävä velalle (vieraalle pääomalle) yleisesti hyväksyttävät ominaispiirteet. Luottolaitoslain esitöissä todetaan nimenomaisesti, ettei oman pääoman ehtoinen rahoitus ole lain tarkoittama takaisinmaksettava vara . 1 Kyseiset lain perustelut ovat 1990-luvun alusta. Voimassa olevassa osakeyhtiölaissa vuodelta 2006 (624/2006; jäljempänä myös OYL) yhtiöille sallitaan vapaammin oikeus päättää liikkeeseen laskettavan osakkeen ominaisuuksista kuin mitä 1990-luvun alun osakeyhtiölaissa (734/1978) oli mahdollista. Osakkeen omistajalta ei esimerkiksi voitu ottaa pois oikeutta osallistua yhtiökokoukseen, eikä osakkeeseen voitu liittää käsillä olevan osakkeen kaltaista lunastusvelvollisuutta. Kotimaisen luottolaitossääntelyn esitöihin vetoaminen on siten oman pääoman ehtoisen rahoituksen osalta ongelmallista.
Tulkinnan tarkoittamat osakkeet on tarjottu merkittäväksi yleisölle. Merkintäaika on saattanut kestää useamman vuoden ajan eli se on ollut käytännössä jatkuvaa. Osake on laskettu liikkeeseen osakeyhtiölain mukaisesti. Osakkeesta maksettava merkintähinta on merkitty sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon (OYL 8 luvun 2 §). Osake on yhtiön velkoihin nähden takasijainen ja se on vakuudeton.
Tarkasteltavana olevat yhtiöt ovat sitoutuneet vaadittaessa lunastamaan osakkeen merkitsijöiltä takaisin yhtiön toiminnan aikana esimerkiksi 14 päivän kuluessa lunastusvaatimuksesta. Lunastus on yhtiöoikeudellisesti ehdollinen sille, että liikkeeseenlaskijalla on jakokelpoisia varoja eikä se ole maksukyvytön tai ajaudu maksukyvyttömyyteen lunastuksen seurauksena (OYL 13 luvun 5 ja 2 §). Osakkeisiin on myös liitetty yhdistelmä muita velkainstrumentille tyypillisiä ominaisuuksia: osakkeiden siirtokelvottomuus 2 ja jako-osattomuus, säännöllisen suuruiset ja säännöllisin välein maksettavat osingot 3 sekä osakkeiden yhtiössä tuottamien hallinnoimisoikeuksien, kuten oikeuden osallistua yhtiökokoukseen ja äänioikeuden, puuttuminen. 4
Tulkinnan tarkoittamat osakkeet toimivat kuten velkainstrumentti. Edellä mainittu lunastuksen yhtiöoikeudellinen ehdollisuus vain määrittää, milloin ja missä määrin varoja voidaan maksaa (jakaa) takaisin. Velan tunnusomainen piirre on, että velaksi saadut varat on maksettava takaisin. Tarkasteltavana olevissa osakkeissa on luottolaitoksia koskevan erityissääntelyn näkökulmasta kyse rahoitusvälineistä, joiden osalta on sitovasti sovittu maksettujen varojen takaisinmaksusta.
Luottolaitossääntelyn noudattamista valvoo Finanssivalvonta yhdessä Euroopan keskuspankin kanssa. Tämä tulkinta tehdään nimenomaan luottolaitossääntelyn näkökulmasta. Vaikka rahoitusväline olisikin osakeyhtiölain mukaan osakkeena liikkeeseen laskettu, tästä ei välittömästi seuraa, että väline jäisi takaisinmaksettavien varojen käsitteen ulkopuolelle. Rahoitusvälineen tosiasiallinen sisältö on otettava arvioinnissa huomioon.
Tulkinnassa ei oteta kantaa yksittäisten toimijoiden toiminnan luvanvaraisuuteen. Tarkasteltavien yhtiöiden toiminta on luottolaitostoimintaa ja edellyttää toimiluvan vain, jos yhtiöiden toiminnassa täyttyisivät kaikki laissa säädetyt luvanvaraisuuden tunnusmerkit.
Sääntely
Takaisinmaksettavat varat kansallisessa ja EU-sääntelyssä
EU:n vakavaraisuusasetuksen 5 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan mukaan luottolaitoksella tarkoitetaan yritystä, joka liiketoimintanaan vastaanottaa yleisöltä talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja ja myöntää luottoja omaan lukuunsa. LLL 1 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan luottolaitostoiminnalla tarkoitetaan liiketoimintaa, jossa yleisöltä vastaanotetaan takaisinmaksettavia varoja sekä tarjotaan omaan lukuun luottoja tai muuta rahoitusta.
LLL 1 luvun 6 §:n mukaan takaisinmaksettavilla varoilla tarkoitetaan liiketoiminnassa velaksi otettuja varoja. Käsitettä ”muut takaisinmaksettavat varat” ei määritetä EU-sääntelyssä. EU:n tuomioistuin on ottanut kantaa muun takaisinmaksettavan varan käsitteeseen rikosoikeudenkäyntiin liittyvässä asiassa C-366/97 6 seuraavasti:
”…ilmaisulla "muut takaisinmaksettavat varat" tarkoitetaan niiden rahoitusvälineiden, joiden luonteeseen kuuluu erottamattomasti se ominaisuus, että ne ovat takaisinmaksettavia, lisäksi myös niitä rahoitusvälineitä, joiden luonteeseen ei kuulu erottamattomasti se, että ne maksetaan takaisin, mutta joiden osalta sovitaan maksettujen varojen takaisinmaksusta.”
Luottolaitosdirektiivin 7 perustelujen mukaan:
”Talletusten suojaamiseksi ja tasapuolisten kilpailuolojen luomiseksi luottolaitosten kesken valvonnan yhteensovittamistoimien olisi koskettava kaikkia luottolaitoksia.” 8
”Yhteensovittamistoimia olisi sen vuoksi sovellettava mahdollisimman laajalla alalla, joka käsittää kaikki laitokset, joiden toimintaan kuuluu vastaanottaa yleisöltä takaisin maksettavia varoja joko talletuksina tai muussa muodossa, kuten laskemalla jatkuvasti liikkeeseen joukkovelkakirjalainoja tai muita vastaavia arvopapereita sekä myöntämällä luottoja omaan lukuunsa.” 9
Luottolaitosdirektiivin mukaan sen ja EU:n vakavaraisuusasetuksen tavoitteena on varmistaa luottolaitosten vakavaraisuus.10 Finanssivalvonta katsoo, että tämä tulkinta osaltaan tukee edellä kuvattua EU-sääntelyn tavoitteiden saavuttamista.
Sovellettavat lainkohdat
LLL 1 luvun 3, 5 ja 6 § sekä 2 luvun 1–3 §
EU:n vakavaraisuusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohta
Muu asiaan liittyvä sääntely
LLL 20 luvun 1 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan Finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008; jäljempänä FivaL) 40 §:n 1 momentissa tarkoitettuja säännöksiä ja päätöksiä, joiden laiminlyönnistä ja rikkomisesta määrätään seuraamusmaksu, ovat muun muassa LLL 2 luvun 1 §:n säännös luottolaitostoiminnan luvanvaraisuudesta ja 2 §:n säännös luottolaitoksen yksinoikeudesta takaisinmaksettavien varojen vastaanottamiseen.
FivaL 40 §:n 1 momentin mukaan seuraamusmaksu määrätään sille, joka tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö tai rikkoo muun muassa LLL 20 luvun 1 §:ssä tarkoitettuja säännöksiä tai päätöksiä.
LLL 21 luvun 2 §:n mukaan joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ilman LLL 2 luvun 1 §:n mukaista toimilupaa on tuomittava, jollei teko ole vähäinen tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, luottolaitosrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
LLL 22 luvun 1 §:n mukaan Finanssivalvonta voi kieltää sitä, joka toimii tämän lain vastaisesti, jatkamasta tai uudistamasta tämän lain vastaista menettelyä sekä samalla velvoittaa tämän peruuttamaan, muuttamaan tai oikaisemaan menettelyn, jos sitä on pidettävä tarpeellisena finanssimarkkinoiden valvonnalle säädettyjen tavoitteiden toteutumiseksi. Luvun 2 §:n mukaan Finanssivalvonta voi tehostaa 1 §:ssä tarkoitetun kiellon tai päätöksen noudattamista uhkasakolla.
LLL 4 luvun 1 §:n mukaan toimiluvan luottolaitokselle myöntää Finanssivalvonnalle toimitetusta hakemuksesta Euroopan keskuspankki 11.
Muuta aiheeseen liittyvää tietoa
Lausuntopyyntö 31.1.2018 ja saadut lausunnot lausuntopalvelu.fi:ssä.
Valtiovarainministeriö (lausuntoa ei saatavilla lausuntopalvelu.fi:ssä)
GF Money Oy ja GF Money Consumer Finance Oy (lausuntoa ei saatavilla lausuntopalvelu.fi:ssä)
Kirjanpitolautakunta (vastausta ei saatavilla lausuntopalvelu.fi:ssä)
Lisätietoja antaa
Sonja Lohse, yksikönpäällikkö, johtava neuvonantaja, puh. +358 9 183 5311.
1 HE 295/1992 vp, s. 23. Sinänsä takaisinmaksettavien varojen käsitteen laajaa sisältöä puoltaa myös kansallisen lainsäätäjän tahto, jonka mukaan ”[---] velkasuhteen todentavalla instrumentilla ja sen etuoikeudella muihin saamamiehiin nähden ei sinänsä ole merkitystä [takaisinmaksettavan varan] määritelmän kannalta.”
2 Siirtokelvottomuudesta voi seurata, että sijoittajalla ei ole mahdollista saada varojaan takaisin muutoin kuin että yhtiö lunastaa osakkeen.
3 Tällainen osinko voidaan katsoa tosiasiassa kiinteäksi koroksi.
4 Oikeuskirjallisuudessa käsitellään osakkeen omistukseen perinteisesti liitettyjä oikeuksia, kuten oikeutta jako-osaan ja oikeutta osallistua yhtiökokoukseen. OYL 5:6.1 mukaan jokaisella osakkeenomistajalla on oikeus osallistua yhtiökokoukseen. Oikeuskirjallisuudessa katsotaan, että kyseistä osakkeenomistajan oikeutta ei voida rajoittaa.
5 Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 575/2013.
6 Tuomio 11.2.1999, EU:C:1999:71.
7 Oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU.
8 Luottolaitosdirektiivin johdanto-osan 12. kappale.
9 Luottolaitosdirektiivin johdanto-osan 14. kappale.
10 Luottolaitosdirektiivin johdanto-osan 34. kappale. Ks. myös EU:n vakavaraisuusasetuksen johdanto-osan 32. kappale. Lisäksi edellä mainitun EU:n tuomioistuimen ratkaisun perustelujen 11 kohdassa taustoitetaan muiden takaisinmaksettavien varojen käsitettä koskevaa kantaa korostamalla pankkialalla kuluttajan suojaa muun muassa pankkien vakavaraisuuden avulla: ”Kuluttajia on tarpeen suojella niiltä vahingoilta, joita heille voi aiheutua sellaisten pankkien toimien johdosta, jotka eivät noudata vakavaraisuutta koskevia säännöksiä tai joiden johtajat eivät ole vaaditulla tavalla ammatillisesti päteviä tai ominaisuuksiltaan luotettavia.”
11 EKP:n julkisessa toimilupaohjeistuksessa viitataan niin ikään EU:n tuomioistuimen ratkaisuun asiassa C-366/97 takaisinmaksettava vara -käsitteen tulkinnan osalta.