Finanssivalvonnan määräysten ja ohjeiden oikeudellinen luonne

1. Määräykset

Finanssivalvonnan antamat määräykset ovat Finanssivalvonnan antamia velvoittavia oikeussääntöjä, joita on noudatettava. Perustuslain 80 §:n mukaan viranomainen voidaan lailla valtuuttaa antamaan määräyksiä, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Tällaisen valtuutuksen tulee olla soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu. Finanssivalvonta antaa määräyksiä ainoastaan määräyksenantoon valtuuttavan lain säännöksen nojalla ja sen asettamissa rajoissa.

Finanssivalvonnan määräys- ja ohjekokoelmassa Finanssivalvonnan antamat määräykset esitetään ”Määräys”-otsikon alla. Otsikon alla ei esitetä muita velvoittavia oikeussääntöjä (esim. lain säännös) tai Finanssivalvonnan ei-velvoittavia ohjeita.

Määräysten perustana olevat määräyksenantoon oikeuttavat lain säännökset merkitään selvästi näkyviin ennen määräyksiä. Jos määräyksellä pannaan kansallisesti täytäntöön EU-direktiivin artikla, voidaan viittaus kyseiseen artiklaan merkitä tarvittaessa näkyviin.

2. Ohjeet

Finanssivalvonnasta annetun lain 3 §:n mukaan Finanssivalvonnan tehtävänä on muun muassa edistää hyvien menettelytapojen noudattamista finanssimarkkinoilla ja edistää valvottaviensa ohjaus- ja valvontajärjestelmien luotettavuutta. Finanssivalvonnan määräys- ja ohjekokoelmassa annettavilla ohjeilla toteutetaan näitä tehtäviä. Ohjeilla pyritään myös osaltaan lisäämään oikeusvarmuutta, kun finanssimarkkinoilla toimivilla on tiedossa Finanssivalvonnan esittämä tulkinta lain säännöksestä.

Finanssivalvonnan määräys- ja ohjekokoelmassa Finanssivalvonnan antamat ohjeet esitetään ”Ohje”-otsikon alla. Finanssivalvonnan ohjeissa esitetään pääasiassa:

1. Finanssivalvonnan tulkintoja lainsäädännön tai muun velvoittavan sääntelyn sisällöstä;
2. valvottaville ja muille finanssimarkkinoilla toimiville osoitettuja Finanssivalvonnan suosituksia ja muita ei-velvoittavia toimintaohjeita.

Ohje-kohdissa esitetään Finanssivalvonnan näkemyksiä siitä, miten lakia tulee eri tilanteissa tulkita tai soveltaa. Tulkinnat kirjoitetaan niin, että lukijalle on selvää, että kyse on Finanssivalvonnan tulkinnasta eikä lakitekstissä esitetystä yksiselitteisestä vaatimuksesta. Tämä tapahtuu käyttämällä ilmaisua ”Finanssivalvonnan tulkinnan mukaan…”.  Finanssivalvonnan tulkinnan yhteydessä tuodaan selvästi esiin se lainkohta, johon tulkinta liittyy. Jos tulkinta perustuu hallituksen esityksen yksityiskohtaisiin perusteluihin, viitataan myös asianomaisten perustelujen kohtaan. Jos kyse on suorasta hallituksen esityksen lainauksesta ilman, että asiaa liittyy Fivan täydentävää tulkintaa, kyseinen kohta aloitetaan ilmaisulla ”Hallituksen esityksen x/20xx mukaan…”.

Finanssivalvonnan antamat suositukset kirjoitetaan niin, että lukijalle on selvää, että kyseessä on ei-velvoittava ohje. Tämä tapahtuu niin, että suositustekstissä käytetään ilmaisua ”Finanssivalvonta suosittaa, että...”.

Ohjeiden asiayhteyden selkiinnyttämiseksi on usein myös tarve kuvata lain säännöksiä, joihin Finanssivalvonnan ohjeet liittyvät. Lainsäädäntöä kuvataan yleensä johdantona ennen aihepiiriin liittyvää Finanssivalvonnan täydentävää ohjeistusta. Joissain tilanteissa lainsäädännön kuvaaminen voidaan kuitenkin tehdä ohjeistuksen ymmärrettävyyden parantamiseksi Finanssivalvonnan ohjeiden yhteydessä ”ohje-otsikon” alla.

Finanssivalvonnan ohjeet eivät ole oikeudellisesti velvoittavia oikeussääntöjä. Jos valvottava tai muu finanssimarkkinoilla toimiva jättää noudattamatta Finanssivalvonnan suositusta, ei Finanssivalvonta voi siten puuttua toimintaan siksi, että velvoittavaa säännöstä olisi rikottu. On kuitenkin syytä huomata, että jos valvottava tai muu finanssimarkkinoilla toimiva toimii Finanssivalvonnan esittämän lain tulkinnan vastaisesti, voi Finanssivalvonta puuttua toimintaan lain rikkomisen johdosta.