SSM 10 vuotta – hajanaisesta alusta pankkiunionin nyrkiksi

Kirjoittaja Marko Myller työskentelee Pankkivalvonnan osastopäällikkönä ja toimii myös EKP:n valvontaneuvoston varajäsenenä.

Euroopan yhteinen pankkivalvontamekanismi SSM (SSM, Single Supervisory Mechanism) täyttää tässä kuussa 10 vuotta, valvonta käynnistyi virallisesti 4.11.2014 (EKP tiedote). Alkutaipaleella media kuvasi SSM:ää EU:n yhteisen pankkiunionin nyrkiksi, ja sitä se on osoittanut näiden vuosien aikana olevansa. SSM on vuosien varrella noussut maailman arvostetuimpien valvojien joukkoon, ellei jopa arvostetuimmaksi.

SSM:n perustaminen oli myös yksi osoitus siitä, että jos Euroopassa on yhteistä tahtoa, niin valmista saadaan aikaiseksi hyvinkin nopeasti. Tosin vahvistamattoman perimätiedon mukaan yhteinen pankkivalvonta oli jo ajatuksissa 90-luvun alussa, kun Maastrichtin sopimusta neuvoteltiin, mutta tarvittiin pari vuosikymmentä ja hieman pahempaa kriisiä ennen kuin lopullinen päätös syntyi. Päätöksestä perustaa yhteinen pankkivalvonta kului vain pari vuotta siihen, kun yhteinen valvonta käynnistyi virallisesti. Tuona aikana luotiin sääntely EKP:n pankkivalvonnalle, rakennettiin organisaatio, rekrytoitiin vajaa tuhat työntekijää ja lisäksi toteutettiin erittäin laaja ja massiivinen valvontaan siirtyvien pankkien taseiden kattava arvio sisältäen saamisten laadun arvioinnin sekä stressitestin (kattavan arvion tulokset].   

Lähtölaukaus pankkiunionin ensimmäiselle pilarille, eli yhteiselle pankkivalvonnalle, tapahtui kesällä 2012. Lähes samaan aikaan kuin yhteisen pankkivalvonnan sääntelyn peruskiveä, eli SSM-asetusta, alettiin sorvata, käynnistyi myös sisäinen valmistelutyö EKP:n ja kansallisten valvojien kesken. Sain mahdollisuuden osallistua osaltani molempien valmisteluun alusta alkaen. Ensimmäiset vuodet olivat hyvin vauhdikkaita – ja ehkä IT-termejä lainaten sitä hyvinkin ketterää kehitystä – mutta osin sekavaakin aikaa, eikä kaikki aina mennyt ihan niin kuin Strömsössä.

Muutoksen suuruuden ja vauhdin on oikeastaan ymmärtänyt vasta jälkikäteen. SSM oli kuin ketterä startup-yritys, johon tuotiin kaikkien euromaiden valvojien osaaminen ja aloitettiin rakentamaan yhteistä pankkivalvontaa eri maiden parhaiden käytänteiden pohjalta. Kompromissejakin tehtiin, kuten on Euroopassa tapana. Alkuvaiheissa laadittiin paljon erilaisia ohjeistuksia ja prosesseja. Tuntui, ettei ollut sellaista asiaa, mihin ei olisi ollut jotain manuaalia suunnitteilla. Toisaalta tarve ja tavoite oli hyvin ilmeinen ja looginen. Tavoitteena oli rakentaa yhteinen ja yhtenäinen pankkivalvonta, jota tänäänkin päivittäin toteuttaa useat tuhannet henkilöt eri puolilla Eurooppaa noin parissa kymmenessä maassa. Kaikki tämä tapahtui pankkivalvontakoneiston konehuoneessa. On yhtenäinen valvonta vuosien varrella näkynyt paljon myös ulospäin, ja ennen kaikkea valvonnan kohteena oleva pankit ovat vuosien varrella eri puolilla Eurooppaa päässeet kokemaan yhteisen valvonnan vahvan otteen.       

Henkitoreissaan olevista pankeista osingonmaksajiksi

Kaikkinensa nämä kymmenen vuotta ovat olleet opettavaista aikaa. Suomessa alkaa olla supistuvassa määrin työelämässä olevia henkilöitä, jotka olivat 90-luvulla pankkikriisin aikaan valvonnassa mukana ja kokivat, mitä kriisi ihan konkreettisesti tarkoittaa. Yhteisen pankkivalvonnan alkutaivalta leimasi finanssikriisin ja jälkimaininkien aiheuttamat ongelmat pankkisektorille, valtioiden velkakriisi ja erilaisissa haastavissa tilanteissa rämpivät pankit. Vaikka Suomessa tilanne on ollut vakaa, niin yhteisen valvonnan kautta olemme päässeet näkemään, millaisia haasteita eri kriisit ovat aiheuttaneet. Välillä tuntui, että kriisejä tai ongelmia tuli eteen yksi toisensa perään.

Yhteinen valvonta tarkoittaa myös sitä, että kaikkien EKP:n valvonnassa olevien pankkien tilannekatsaukset ja päätökset käsitellään EKP:n valvontaneuvostossa, jossa jäseninä on jokaisen maan valvonnan johtajat. Yksi erinomainen ratkaisu aikanaan oli, että valmistelussa päädyttiin ratkaisuun, jossa jokaisella valvontaneuvoston jäsenellä on yksi ääni. Riippumatta siitä onko kyse pienestä tai isommasta maasta, on kullakin yhtä paljon päätösvaltaa. Riippumatta siitä onko kyseessä iso tai pieni, vaikea tai helppo päätös, kyetään se tekemään, koska etäisyyttä on riittävästi ja asiaa tarkastellaan objektiivisesti ja kliinisesti.

Matkan varrella on ollut eurooppalaispankkeja, jotka ovat olleet henkitoreissaan. Jotkut niistä on tänä vuonna maksaneet ensimmäistä kertaa osinkoja noin viiteentoista vuoteen. Valvoja on tehnyt paljon töitä ja vaatinut pankkeja laittamaan monia asioita kuntoon, ehkä välillä vähän kovemmillakin otteilla. Tämä näkyy mm. siinä, miten pankkien vakavaraisuus on parantunut ja järjestämättömien luottojen määrä on vähentynyt SSM-alueella 10 vuoden aikana. On kuitenkin heti todettava, että ei tästä kehityksestä sulka hattuun kuulu pelkästään valvojalle, mutta omalta osaltaan kuitenkin.

Työ jatkuu ja tulevaisuus näyttää valoisalta

Oma suhtautumiseni kaikkien näiden vuosien jälkeen on luottavainen. Olemme edenneet oikeaan suuntaan. Riskiperusteisesti kohdennettua valvontaa toteutetaan yhä enemmän ja päätöksentekoa on valutettu alaspäin. Alkuvaiheessa pankkeja koskevat päätökset allekirjoitettiin ylimmällä mahdollisella tasolla. Näin ollen esimerkiksi suomalaispankin hallituksen jäsenen sopivuuden ja luotettavuuden arviointia koskevan päätöksen allekirjoitti EKP:n pääjohtaja, joka tuolloin oli Mario Draghi. Ei varmaan henkilön itsensä näkökulmasta yhtään hassumpi tapa. Tuollaisella nimmarilla varustettu päätös kuulostaa ihan seinälle kehystettävältä paperilta. Matkan varrella päätöksentekoa on luonnollisesti delegoitu aiempaa tarkoituksenmukaisemmaksi.

Paljon on vaadittu pankeilta 10 vuoden aikana ja paljon ne ovat toteuttaneet. Omasta mielestäni olemme onnistunut kohtuullisen hyvin SSM:n tehtävässä; se omalta osaltaan varmistaa Euroopan pankkisektorin vakautta ja luotettavuutta sekä eurooppalaisten tallettajien rahojen säilymistä turvassa. Työ kuitenkin jatkuu, yhteinen pankkivalvonta ei ole koskaan täysin valmis.