Harkinnanvaraisen lisäpääoman asettaminen

Finanssivalvonta vahvistaa valvottaville pääomavaatimuksen päätöksellä, joka tehdään vuosittain valvojan arvion laatimisen jälkeen. Pääomavaade sisältää

• vakavaraisuusasetuksen perusteella muodostuvan osuuden (Pilari 1)
• EBAn suosituksen perusteella määritellyn harkinnanvaraisen lisäpääomavaatimuksen (Pilari 2).

Harkinnanvarainen lisäpääoma asetetaan siinäkin tilanteessa, jossa valvottavan käytettävissä olevat omat varata ovat riittävät. Tämän lisäksi valvottavan tulee ottaa huomioon sitä koskevien muiden säännösten mukaiset muut lisäpääomavaatimukset (LLL 10 luku).

EBAn suositus

Ensisijainen kansainvälinen soveltamisohje valvojan arvion laatimiseksi ja siihen liittyen lisäpääoman tarpeen kartoittamiseksi on Euroopan pankkiviranomaisen suositus (EBA GL/2014/13 Guidelines for common procedures and methodologies for the supervisory review and evaluation process under Article 107 (3) of Directive 2013/36/EU). EBAn suositus tulee voimaan 1.1.2016. Finanssivalvonta noudattaa jatkossa EBAn suosituksen ohjeita ja menettelytapoja laatiessaan valvottavista LLL 11 luvun 2 § mukaisia valvojan arvioita.
 
Valvojan arvio perustuu valvottavan omaan vakavaraisuuden hallintaprosessiin sekä sen lopputuloksiin. EBAn suositus sisältää ohjeita aikaisempaa yksityiskohtaisempaan riskitasojen ja kontrollien analyysiin, vertailuryhmiin perustuviin laskentamenetelmiin sekä valvojan omien viitearvojen määrittämiseen. Valvojan arviossa arvioidaan määrällisen riskin lisäksi myös riskienhallintaa ja riskiä vähentäviä tekijöitä sekä stressitestien vaikutusta.

EBAn suosituksen lähtökohtana on harkinnanvaraisen lisäpääoman tarpeen riskilajikohtainen määrittely. Soveltamisohjeet kattavat luotto-, markkina- ja operatiivisten riskien lisäksi liiketoiminta- ja strategisen riskin sekä luottolaitoksen hallinnon luotettavuuden. Kaikille näille osa-alueille voidaan asettaa harkinnanvarainen lisäpääomavaatimus. Riskilajit voivat sisältää tarkemmin määriteltyjä riskien alalajeja, kuten esimerkiksi luottoriskin keskittymäriskin, selvitysriskin ja arvopaperistamisen. Markkinariskin alalajeja ovat esimerkiksi valuuttakurssiriski ja johdannaisriskit, jotka arvioidaan omina kokonaisuuksinaan ja joille asetetaan tarvittaessa oma harkinnanvarainen lisäpääomavaatimus.

Harkinnanvaraisen lisäpääomavaatimuksen tarkoituksena on varmistaa, että myös ne riskit, joita vakavaraisuusasetus ei kata tai jotka se kattaa vain osittain, otetaan huomioon lopullisen pääomatarpeen määrittämisessä. Siten esimerkiksi rahoitustaseen korkoriski tulee jatkossa saamaan sitovan määrällisen pääomavaatimuksen.

Lainsäädäntö

Finanssivalvonnan valtuuksia harkinnanvaraisen lisäpääomavaatimuksen asettamiseksi valvottaville tarkennettiin luottolaitostoiminnasta annetun lain (610/2014*, jäljempänä LLL) uudistamisen yhteydessä. Laki tuli voimaan 15.8.2014*. Lakiin kirjatut valtuudet perustuvat Euroopan unionin direktiiviin 2013/36/EU (CRD IV: Euroopan Parlamentin ja Neuvoston direktiivi oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta). Lainsäädäntöä täydentää lisäksi Euroopan unionin asetus 575/2013 (CRR: Euroopan Parlamentin ja Neuvoston asetus luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista), ns. vakavaraisuusasetus. 

Lainsäädännön mukaan Finanssivalvonnan on asetettava luottolaitokselle korkeampi vaatimus ydinpääoman vähimmäismäärälle kuin mitä EU:n vakavaraisuusasetuksessa säädetään, jos luottolaitoksen omien varojen riittävyyttä kokonaisriskiin ei voida muulla tarkoituksenmukaisella tavalla riittävästi varmistaa (LLL 11 luku 6 §). Lisäpääomavaatimus voidaan asettaa enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Harkinnanvaraisen lisäpääoman määrääminen perustuu Finanssivalvonnan LLL 11 luvun 2 §:n mukaisesti tekemään arvioon (valvojan arvio).

Soveltamisala

Tämä valvottavatiedote ei koske Euroopan keskuspankin suorassa valvonnassa olevia suomalaisia luottolaitoksia.

Lisätietoja antaa

vastuuvalvoja Erika Penttilä (11.5. alkaen), puhelin 010 831 5270, erika.penttila(at)finanssivalvonta.fi.

Liitteet

Euroopan pankkiviranomaisen suositus (EBA GL/2014/13)
Euroopan unionin direktiivi 2013/36/EU
Euroopan unionin asetus 575/2013

*merkittyjä kohtia korjattu 7.5.2015