Vakuutukseen liitettävät sijoituskohteet ja eturistiriidat
Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen EIOPA on 11.12.2017 julkaissut lausunnon ”Opinion on monetary incentives and remuneration between providers of asset management services and insurance undertakings". Lausunto on osoitettu kansallisille vakuutusyhtiöitä valvoville viranomaisille, ja se pohjautuu EIOPAn aihetta koskevaan raporttiin. Lausunto käsittelee erityisesti sijoitussidonnaisiin vakuutuksiin liittyviä niin sanottuja palkkionpalautuksia.
Finanssivalvonta toteaa EIOPAn lausunnon johdosta seuraavaa:
Eturistiriitojen arviointi
1.10.2018 voimaan tullut laki vakuutusten tarjoamisesta (LVT, 30 §) ja vakuutusyhtiölaki (VYL) edellyttävät vakuutusyhtiöiden toimivan asiakkaiden edun mukaisesti.
Asiakkaan edun mukaisesti toimiminen tarkoittaa muun muassa eturistiriitojen tunnistamista, hallitsemista ja vähentämistä.
Eturistiriitoja voi syntyä esimerkiksi silloin, kun vakuutusyhtiöt tai niiden edustajat saavat rahallisia tai muita kannustimia vakuutuksiin liitettäviä sijoituskohteita tarjotessaan ja silloin, kun ne hallinnoivat näitä sijoituskohteita. Kannustimia ovat esimerkiksi sijoituspalvelujen tarjoajilta ja rahastoyhtiöiltä saatavat palkkionpalautukset. Sijoituskohteiden hallinnointiin voi liittyä eturistiriitoja esimerkiksi silloin, kun yhtiö valitsee vakuutuksenottajille tarjottaviksi sellaisia sijoituskohteita, joiden tarjoamisesta annetaan yhtiölle parhaimmat palkkionpalautukset tai yhtiön omistajille parhaimmat tuotot.
Sijoituskohteilla tarkoitetaan vakuutuksiin liitettävissä olevia sijoituskohteita, kuten sijoitusrahastoja, erilaisia sijoituskohteita yhdistäviä sijoituskoreja, varainhoitopalveluina markkinoitaviin palveluihin sisältyviä sijoituskohteita ja muita sijoituskohteita, joita vakuutuksiin voidaan liittää.
Sijoituskohteiden hallinnoimisella tarkoitetaan vakuutuksiin liitettävien sijoituskohteiden ja niitä tarjoavien palveluntarjoajien valintaa samoin kuin näihin liittyvien toimintojen jatkuvaa arviointia ja valvontaa. Arvioinnilla ja valvonnalla tulee varmistaa, että palveluntarjoajat ja sijoituskohteet ovat asiakkaiden edun mukaisia.
Vakuutusyhtiön toiminta- ja hallintojärjestelmä eturistiriitojen ehkäisemiseksi ja tuotehallintajärjestelmä
Kun vakuutusyhtiöt perustavat LVT:n 44 §:ssä tarkoitettuja toiminta- ja hallintojärjestelmiä eturistiriitojen ehkäisemiseksi, niiden tulee ottaa huomioon kannustimet ja sijoituskohteiden hallinnointi. Eturistiriitatilanteessa on toimittava LVT:n 45 §:n mukaisesti. Mahdolliset kannustimet eivät saa LVT:n 46 §:n mukaan vaikuttaa haitallisesti asiakkaalle tarjottavan palvelun laatuun. Kannustin ei saa myöskään vaikuttaa haitallisesti velvollisuuteen harjoittaa vakuutusten tarjoamista rehellisesti, tasapuolisesti, ammattimaisesti, huolellisesti ja asiakkaan etujen mukaisesti.
Eturistiriidoista ja kannustimista säädetään lisäksi Euroopan komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2017/2359, joka täydentää Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2016/97 vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden tarjoamiseen sovellettavien tiedonantovaatimusten ja liiketoiminnan menettelytapasääntöjen osalta.
LVT:n 42 §:ssä säädetään vakuutusyhtiön tuotehallintajärjestelmistä. Niiden tulee kattaa myös vakuutuksiin liitettävissä olevat sijoituskohteet.
Kannustimista kertominen
Eturistiriidoista kertominen on viimesijainen keino, jota voidaan käyttää, jos esimerkiksi kannustimista aiheutuvia eturistiriitoja ei voida poistaa tai rajoittaa toiminta- ja hallintojärjestelmillä.
Eräs tapa, jolla asiakkaille kannustimista aiheutuvaa haittaa voidaan vähentää, on saatujen kannustimien hyvittäminen asiakkaille. Suomen lainsäädäntö ei edellytä kannustimien hyvittämistä asiakkaille. Palkkionpalautusten edelleen kohdistaminen vakuutuksenottajille on vakuutusyhtiön päätettävissä oleva asia. Eturistiriitoja koskevaa sääntelyä on kuitenkin noudatettava.
Komission delegoidun asetuksen (EU) 2017/2359 6 artiklassa säädetään eturistiriidoista kertomisesta.
Sijoituskohteiden valitseminen
VYL:n 6 luvun 20 a §:ssä säädetään varovaisuusperiaatteesta: ”Vakuutusyhtiö saa sijoittaa varojaan vain sellaiseen omaisuuteen ja sellaisiin rahoitusvälineisiin, joihin liittyvät riskit yhtiö voi tunnistaa, mitata, seurata, hallita, valvoa ja raportoida.” VYL:n 6 luvun 20 c § käsittelee puolestaan sijoitussidonnaisia vakuutuksia. Sen 1 momentissa todetaan, että sijoitussidonnaisiin vakuutuksiin sovelletaan myös 20 a §:n varovaisuusperiaatetta. VYL:ssä ja sen perusteluissa on tarkempia määräyksiä siitä, miten sijoitussidonnaisten vakuutusten sijoituskohteita tulee hallita.
VYL:n 6 luvun 20 a §:ssä otetaan kantaa myös intressiristiriitatilanteisiin. Siinä todetaan muun muassa, että ”varat on sijoitettava siten, että otetaan huomioon vakuutussopimuksista aiheutuneiden [..] vastuiden luonne ja kesto. Varat on sijoitettava vakuutettujen etujen mukaisesti ottaen huomioon yhtiön julkistetut sijoitustoimintaa koskevat tavoitteet ja muut tavoitteet. Jos yhtiön edut ja vakuutetut edut ovat ristiriidassa keskenään, sijoitukset on tehtävä vakuutettujen etujen mukaisesti.”
Myös, jos vakuutusyhtiö valitsee sijoituskohteita sen rahoitus- ja vakuutusryhmittymän palveluista ja sijoitustuotteista, johon se kuuluu, sijoituskohteet on valittava vakuutusyhtiön asiakkaiden edun mukaisesti.
Sijoituskohteiden hallinnointi ja ulkoistaminen
Vakuutuksiin liitettävien sijoituskohteiden hallinnointijärjestelmiä kehitettäessä ja ylläpidettäessä on otettava huomioon asiakkaiden etu. Jos sijoituspalvelujen tarjoajien tai sijoituskohteiden arvioinnissa tai jatkuvassa valvonnassa tulee ilmi, että palveluntarjoaja tai sijoituskohde ei ole enää asiakkaiden edun mukainen, vakuutusyhtiön on ryhdyttävä toimiin tilanteen korjaamiseksi ja viime kädessä vaihdettava palveluntarjoaja tai sijoituskohde.
Sijoituskohteiden hallinnointijärjestelmää on arvioitava riittävän usein, jotta voidaan varmistaa, että se on riittävä ja ajan tasalla.
Vakuutusyhtiön tulee myös arvioida, täyttääkö sijoituskohteiden hallinnointi ulkoistamisen tunnusmerkit. Ulkoistamista koskee muun muassa VYL:n 6 luvun 8 §:n 2 momentti, jonka mukaan ”vakuutusyhtiöllä on oltava hallituksen hyväksymät kirjalliset toimintaperiaatteet yhtiön johdon ja keskeisistä toiminnoista vastaavien henkilöiden kelpoisuusvaatimusten täyttämisen varmistamisesta, sisäisestä valvonnasta, riskienhallinnasta, sisäisestä tarkastuksesta, palkitsemisesta ja toimintojen ulkoistamisen järjestämisestä, jos toimintoja ulkoistetaan.” VYL:n 6 luvun 16 § 2 momentin mukaan ”keskeisiä toimintoja tai tehtäviä ei saa ulkoistaa tavalla, joka johtaa vakuutuksenottajille, vakuutetuille ja korvauksensaajille tarjottavan palvelun heikkenemiseen.”
Lisätietoja antaa
Päivi Turunen, markkinavalvoja, puhelin 09 183 5557, paivi.turunen(at)finanssivalvonta.fi